<p>Kevät tekee tuloaan Öölantiin. Entinen merikapteeni Gerlof Davidsson saa tarpeekseen vanhainkotielämästä ja muuttaa takaisin kotimökkiinsä. Gerlofin naapurustoon on talven aikana noussut kaksi komeaa luksushuvilaa. Yhdessä huvilassa asuu Vendela Larsson, jolle Öölanti on jo lapsuudesta tuttu paikka. Lapsena hän on kuullut paljon tarinoita peikoista, keijukaisista ja läheisestä verikalliosta, ja nytkin hän toivoo keijukaisilta apua ongelmiinsa.Hiljattain eronnut Per Mörner puolestaan on perinyt mökin kivilouhoksen laidalta. Huolta Perille aiheuttaa sekä vakavasti sairas Nilla-tytär että isä Jerry, jolla on pahamaineinen pornokeisarin menneisyys. Näihin päiviin asti Per on saanut pidettyä Jerryn kaukana lapsistaan, mutta enää hän ei voi estää Jerryn hämärää menneisyyttä tunkeutumasta perheensä elämään.Johan Theorinin Öölantiin sijoittuvissa romaaneissa jännitys, jyhkeä luonto ja ihmissuhteiden mutkikkuus takaavat kiehtovan lukuelämyksen. "Theorinilla on taito kirjoittaa rikasta tarinaa, jossa on monia ulottuvuuksia." Järjellä ja tunteella -blogi 9.5.2011"Verikallio on sietämättömän jännittävä dekkari, jonka rosoisten henkilöiden ratkaisuja seuraa henkeä pidättäen." Annamari Saure, Me Naiset 1.6.2011''Johan Theorin kuvaa väkevästi Öölannin luontoa ja punoo samalla kutkuttavaa jännitystarinaa.'' Heli Keskinen, Aamulehti 2.7.2011''Theorin vahvuus on kokonaisuudessa. Henkilöt ovat todellisia, ympäristö elää lukijan mielikuvituksessa, ja kirjailijalla on mykistävä kyky yhdistellä menneisyyttä ja tätä hetkeä. Ruotsalainen jännityskirjallisuus on ollut vuosienkymmenien ajan nautittavaa. Theorin edustaa tällä hetkellä sen huippua. Jos tänä vuonna saan luettavakseni vielä paremman kirjan, pidän sitä keijukaisten lahjana kaipaavalle sielulleni.'' Pertti Vuorinen, Ruumiin Kulttuuri 2011/2''Johan Theorin osaa laatia nykyaikaiseksi jännäriksi paketin, jossa on uskottavaa paikallistuntemusta, aitoa ihmisläheisyyttä ja yllättäviä, sukupolvien taakse ulottuvia juonikuvioita.'' Otto Lappalainen, Salon Seudun Sanomat 6.6.2011"Verikallio on jälleen vahva näyttö kirjailijan taidosta luoda inhimillisiä ihmisiä.'' Marja Kuparinen, Kirkko ja kaupunki 2011/24</p>